Raitiovaununkuljettajat ehtivät myydä lippuja lähes neljäkymmentä vuotta

Raitiovaununkuljettajien sormien lomitse on soljunut muutamakin markka ja euro, sillä kun kuljettajat myyvät viimeisen kerran lippuja tammikuun viimeisenä päivänä, heiltä päättyy lähes neljänkymmenen vuoden työ. Kuljettajat ryhtyivät myymään lippuja 16.6.1978, aluksi kokeiluluontoisesti raitiolinjalla 10.

Lippujen myynti oli aikaisemmin ollut pelkästään rahastajien työtä. HKL kuitenkin ryhtyi 1970-luvulla säästötoimiin, joten kuljettajat saivat lisää tehtäviä ja rahastajien lukumäärä vastaavasti väheni.  

Liikennettä kuljettajien myyntityö ei nopeuttanut, sillä heidän piti aluksi tarkastaa kaikkien kyytiin nousevien liput. Jotta kuljettaja olisi pystynyt sen istuimeltaan tekemään, sellaisiin vaunuihin, joissa ei enää ollut rahastajaa, sai nousta ainoastaan etuovesta. Jotta kukaan ei olisi edes yrittänyt takaovista sisään, HKL sulki ne, mikä aiheutti etuoville ruuhkaa.    

Takaovet aukenivat uudelleen vuonna 1980, jolloin tuli voimaan tarkastusmaksulaki. Siitä lähtien on ollut matkustajan omalla vastuulla, että hänellä on voimassa oleva lippu matkassaan. Samalla väheni rahastajien tarve entisestään. HKL kukitti heistä viimeisen eläkkeelle toukokuussa 1987.

Kun raitioliikenne alkoi Helsingissä hevosvetoisena vuonna 1890, konduktöörit - kuten rahastajia tuolloin kutsuttiin - ojensivat kyytiin nousevalle lippaan, johon matkustaja annosteli lipun hinnan verran rahaa.

Tekniikka on sittemmin tullut lipunmyynnin avuksi. HKL kokeili kesällä 1975 raitiovaunuissa ensimmäisen kerran automaattisia kertalipunmyyntilaitteita. Almex-merkkinen laite oli eräänalainen sähköinen versio ratikkaliikenteen alkuvuosien rahastuslippaasta: automaatin aukkoon piti syöttää lipun hinnan verran kolikoita, ja kone antoi  matkustajalle lipun.

HKL opasti matkustajia antamaan automaatille tasarahan, se kun ei osannut antaa rahasta takaisin.  Ja koska rahastajat istuivat vaunuissa edelleen, HKL muistuttui matkustajia myös siitä, että heiltä saattoi edelleen ostaa lipun. "Itsensä araksi tuntevan ei tarvitse kokeilla koko laitetta", HKL lievitti matkustajien huolia uuden tekniikan edessä.

Vuosituhannen vaihde oli lipunmyynnissä suuren muutosten aikaa, sillä pahviliput jäivät pääkaupunkiseudun liikenteessä pois käytöstä. Lähes kaikkiin raitiovaunuihin asennettiin matkakorttien lukijalaitteet vuoden 2001 loppuun mennessä. Samoihin aikoihin matkustajat tilasivat ensimmäisen kerran kertalippuja tekstiviestillä. Älypuhelimella on on saanut HSL:n mobiililippuja reilut kaksi vuotta.

Uuden tekniikan vuoksi kuljettajien myymien lippujen määrä on vähentynyt vuosi vuodelta. Mutta mitä kuljettajat miettivät lipunmyynnin päättymisestä?

”Liikenne varmasti nopeutuu, kun vaunut seisovat lyhyempiä aikoja pysäkeillä, joten uudistus on mielestäni paikallaan”, Markku Ruokovirta tuumaillee Töölön raitiovaunuhalllla.

Mika Kuutti on ajanut raitiovaunua jo viisitoista vuotta. ”Yksittäiset lipunostajat eivät liikennettä juuri hidasta, mutta joskus turistikausina saattaa käydä niin, että lipunostajia on jonoksi asti. Lipunmyynnissä ollut kuljettajalle myös monia hyviä puolia, etenkin kontakti asiakkaiden kanssa”, hän sanoo.

Kuljettajat eivät jatkossakaan linnoittaudu aitioihinsa, vaan heiltä voi kysyä neuvoja niin reitteihin, lippuihin kuin aikatauluihin liittyen. Matkustajien neuvominen on myös lipunmyynnin päätyttyä osa kuljettajien työtä.  

Kuvat: Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkisto