Hankkeen päätelmät ja suositukset palvelevat liikennejärjestelmäsuunnittelua Helsingin seudun 14 kunnan alueella.
Pohjoismainen liikennepoliittinen selvitys (POLISE) toimii lähtökohta-aineistona tulevalle Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmalle (HLJ 2015). Tarkastelussa olivat mukana Helsingin, Tukholman, Göteborgin, Kööpenhaminan ja Oslon kaupunkiseudut. Aineisto hankittiin sekä kirjallisista lähteistä että asiantuntijahaastatteluilla.
”Tavoitteena oli muodostaa laaja kokonaiskuva siitä, miten liikennepolitiikka on kehittynyt viime vuosikymmeninä eri kaupunkiseuduilla. Selvityksessä tunnistettiin liikenteen ja maankäytön linjanvetoja, jotka ovat osoittautuneet toimiviksi. Tehtyjä päätelmiä ja suosituksia hyödynnetään Helsingin seudun liikennepolitiikan arvioinnissa”, toteaa HSL:n toimitusjohtaja ja HLJ-toimikunnan puheenjohtaja Suvi Rihtniemi.
Selvityksen mukaan maankäytön ja liikenteen strategiset päätökset tulisi suunnitella ja valmistella seudullisesti ja laajan hyväksynnän saavuttavalla tavalla. Tapaustutkimusalueilta löytyy erilaisia esimerkkejä menettelytavoista. Tukholmassa liikennejärjestelmäsuunnittelua on toteutettu valtion asettamien selvitysmiesten kautta, mikä on voinut johtaa rohkeisiin päätöksiin. Toisaalta pitkäjänteisyys edellyttäisi hyväksyttävyyttä yli puolue- ja kuntarajojen ja laaja-alaista valmistelua. Helsingissä, Oslossa ja viime aikoina myös Göteborgissa, liikennejärjestelmäsuunnittelussa on haettu laajempaa eri osapuolten sitoutumista jo suunnitteluvaiheessa. Tämä puolestaan johtaa poliittisella mandaatilla johdettuja neuvotteluja laajempiin kompromisseihin.
Kestävät kulkutavat kehittämisen keskiöön
Liikennejärjestelmän kehittämistavoitteet ovat kaikilla kaupunkiseuduilla muuttuneet 1970- ja 80-luvuilta tähän päivään. Aiemmin päätavoitteena oli liikenteellinen toimivuus. Ympäristönäkökohdat ovat nousseet enemmän esille 1990-luvulta lähtien. Nykyään halutaan edistää yhdyskuntarakenteen eheytymistä siten, että liikkumistarve vähenee ja joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn mahdollisuudet paranevat. Työpaikka- ja asuinalueiden rakentamista on syytä edelleen aktiivisesti keskittää hyvien joukkoliikenneyhteyksien, erityisesti raideliikenteen läheisyyteen.
Joukkoliikenteen seudullista järjestämistä on pidetty tärkeänä kaikkialla. Haasteena on ollut liikenteen kustannusten jakaminen. Selvityksen mukaan joukkoliikenteen tulisi olla yhteisesti suunniteltua ja järjestettyä koko laajentuvalla työssäkäyntialueella. Kun 1990-luvun alussa perusteltiin kaupunkiseudun tieverkon ruuhkaisuuden lieventämistä elinkeinoelämän tarpeilla ja talouskasvun moottorina, niin 2000-luvulla joukkoliikennesaavutettavuus nähdään talouskasvun mahdollistajana ja seudullisena kilpailukykytekijänä.
Keskusta-alueiden rauhoittaminen autoliikenteeltä on ollut agendalla kaikilla pohjoismaisilla kaupunkiseuduilla. Autoilua on rajoitettu esimerkiksi pysäköinnin hinnoittelulla ja ohjaamalla autoliikennettä keskustan ohi tai ali. Selvityksessä suositellaan, että kävelyalueita laajennetaan edelleen ja erityisesti pyöräilyolosuhteita parannetaan. Esimerkiksi Kööpenhaminan seudulla jo 56 % matkoista tehdään kävellen, polkupyörällä tai joukkoliikenteellä.
Tarkastelluilla kaupunkiseuduilla on tiedossa samankaltaisia merkittäviä investointikohteita, kuten keskustojen rautatietunnelit ja lentoasemien raideyhteydet. Tukholmassa, Göteborgissa ja Oslossa valtion ja kuntien kaventuneisiin rahoitusmahdollisuuksiin on löydetty ratkaisuja tienkäyttömaksuista. Myös maan arvon nousua on hyödynnetty liikenneinvestointien rahoituksessa, esimerkiksi Kööpenhaminan metron kohdalla.
Lisätietoja:
HSL:n toimitusjohtaja Suvi Rihtniemi, 050 565 8884
HSL:n liikennejärjestelmäsuunnitteluosaston johtaja Sini Puntanen, 040 501 3362
Pohjoismaisen liikennepoliittisen selvityksen raportti