HSL edeltäjineen on tutkinut Helsingin seudun matkanopeuksia 1970-luvulta saakka. Mittaukset tehtiin aikaisemmin ns. kelluvan auton menetelmällä, jossa mittausauto kulki muun liikennevirran mukana.
Menetelmä oli kallis ja työläs, joten HSL ryhtyi etsimään korvajaa. Tiedot liikenteen sujuvuudesta syksyllä 2015 on saatu Tom Tom -autonavigaattoreiden paikannustietoaineistoista. Tom Tom -aineisto kertoo ihmisten todellisista matka-ajoista eikä esimerkiksi ylinopeuksia tai poikkeuksellisista oloista johtuvia nopeuksia ole siivottu pois.
Tom Tom valikoitui tiedon lähteeksi Samuli Kydön vuonna 2016 HSL:lle laatiman diplomityön perusteella.
Pääväylien liikenne oli hitaimmillaan iltapäiväruuhkassa
Tutkimus kertoo, että pääkaupunkiseudun pääväylien liikenne oli hitaimmillaan iltapäiväruuhkassa etenkin Helsingin kantakaupungissa. Tulokset olivat samanlaisia myös vuosien 2009 ja 2011 tutkimuksissa.
Sisääntuloväylien liikenne sujui vaihdellen alueesta riippuen. Aamuruuhkan liikenne hidastui monin paikoin Helsinkiin päin ajettaessa ja iltapäivisin vastakkaiseen suuntaan. Toisaalta liikenne oli monin paikoin myös sujuvaa.
Poikittaisen liikenteen ruuhkasuunnat eivät olleet yhtä selkeät, olkoonkin että Kehä I:n työmatkaliikenne suuntautui aamulla enemmän idästä länteen ja iltapäivällä toisin päin. Kehä III:lla vastaavaa eroa ei esiintynyt.
Aamun työmatkaliikenteen eteneminen seudun reunaosista kohti Helsingin kantakaupunkia näkyi tutkimuksessa selvästi. Kehyskuntien liikenteen sujuvuus oli heikoimmillaan klo 7.30-8, kun taas kantakaupungissa ja Kehä I:n länsipäässä liikenne hidasteli eniten klo 8.30-9 välillä.
Iltapäivisin töistä lähtö hajautui pidemmälle aikavälille, ja kodin sijaan suuntana saattoi olla esimerkiksi kauppa tai harrastukset. Niinpä ruuhka ei edennyt yhtä loogisesti seudun ytimestä kohti reuna-alueita, vaan jatkui melko samanlaisena koko aikavälin klo 15.30-17.